I-Pn päätoimittaja Mantila viittaa (21.9) tekoälyä koskevassa pääkirjoituksessaan Kehruu-Jennyyn ja koneenmurskaajiin, sekä teollisen vallankumouksen alkujuuriin. Se on myös osa kapitalismin syntyhistoriaa, se on ensimmäisiä hetkiä, kun pääomat ryhtyivät kasaantumaan harvempien käsiin.

Tehtaanomistajat työllistivät satamäärin naisia ja ammattitaitoisia käsityöläisiä tekstiilitehtaissa, kunnes onnistuttiin kehittämään kone, joka korvasi heidät – kone vei heidän työnsä. Onhan päivän selvää, että ihmistyövoiman palkkakustannukset ovat suuremmat ja kyky tuottaa tuotteita on heikompaa, kuin osaavalla koneella. Samassa ajassa tuotto moninkertaistuu, kustannukset pienentyvät ja voitto kasvaa, pääomat kasaantuvat ja työläisten nälkä kasvaa.

Sama logiikka on toiminut ja toimii tänä päivänäkin. Jokainen teknologinen oivallus, tehokkaamman ja nopeamman ja vielä tarkemman tuloksen saavuttaminen lisää tuotteesta saatavaa voittoa ja varsinaiseen työhön tarvitaan entistä vähemmän työtätekeviä käsiä.

Minun marxilaiseen ajatteluuni kuulu se, että teknologinen kehitys, osaamisen ja tietämisen parantuminen vapauttaa ihmisiä uuvuttavasta työstä. Se mahdollistaa tuottavuuden kasvun ja se mahdollistaa myös sen, että tuottavuuden kasvu tapahtuu yhä peremmin ympäristöä suojellen. Monien kansainvälisten suuryritysten kyky ja halu on pyrkiä tuottamaan ympäristön vaateita kunnioittaen, vaikka tietenkin löytyy vastuuttomiakin toimijoita.

Teknologian eri vaiheissa on aina ollut omanlaiset ”koneenmurskaajansa”. Aina kun joku muutos koskee omaa tilannetta ja vaarantaa toimeentulon tai aseman yhteiskunnassa, syntyy helposti vastustavia liikkeitä. Muutoksia ja kehitystä on tapahtunut koko kapitalismin olemassaolon ajan ja näin tulee myös jatkumaan. Vastarinta on yhä vaisumpaa kun työväki on kaikilla tasoilla muutoksia jo kohdannut ja turtunut ottamaan vastaan sen mitä kulloinkin on tullakseen.

Tekoäly vie nyt leipää koodareilta, kääntäjiltä, osin tutkijoilta – he ovat tämän päivän luddiitit, jos paukkuja riittää, nouseeko kapina vai napina. Pahimmillaan ajattelu siirtyy meidän ulottumattomiin, siitä ovat huolissaan tekoälyn kehittäjät, muskit sun muut. Ja syystä.

Hyvinvointivaltion rakentaminen on ollut Pohjoismaisen kapitalistisen järjestelmän ydin. Sen avulla on yhteisesti kyetty huolehtimaan kaikista kansalaisista ja turvattu elämisen edellytykset, vaikka työperäinen turva romahtaisikin. Historian kulkuun kuuluu myös niitä tehtaanomistajia, joiden kunnia-asia oli huolehtia työntekijöistään ja heidän perheistään. Mitä etäämmälle pääomat karkaavat sitä vähemmän työntekijöiden elämäntilanne pääomia kiinnostaa. Ihmisiä on pystytty ohjaamaan hajota ja hallitse menetelmällä – nyt taitaa sen aika olla ohi?

Tekoäly tuo kaiken olennaisen tiedon kaikkien halukkaiden haltuun. Muutokset kapitalismin aikana eivät ole juurikaan tapahtuneet kurjistumisen tai köyhyyden kautta. Tieto on ainut väline, joka aidosti voi olla yhteiskuntaa muuttava voima. Tiedolla johtamisesta puhutaan lähes kaikissa organisaatioissa. Kysymys onkin, koska saavutetaan sellainen poliittinen valtakoneisto, joka siihen pystyy. Ensimmäisenä tehtävänä on luoda rakenteet, joilla turvataan jokaisen kansalaisen hyvinvointi – kansalaisten verorahoilla sitä ei tarvitse tehdä – katse pitää suunnata kasaantuneiden pääomien suuntaan.

Harri Moisio

Vaasa